in

Erkki Alaja: Jokainen lapsi ansaitsee urheilua ja liikuntaa

Seurat ovat sekä huippu-urheilun että harrasteliikunnan ydinyksiköitä. Drop out -ilmiön tilalle tarvitaan drop in -ajattelua, kirjoittaa Erkki Alaja vieraskynässään.


”Kukaan ei puhu.”
”Kukaan ei kuuntele.”
”En tykkää siitä lajista.”
”Haluaisin kokeilla jotain muuta.”
”Se rillipäinen valkku huutaa aina.”
”Matkoihin menee liian kauan.”
”Treenit on väliin niin tylsiä.”
”Joskus mua sanotaan Pullahiireksi.”
”Mä oon niin huonokin.”
”Ei mull oo kavereita täällä.”

Tässä heti alkuun joidenkin lapsien ja nuorten suusta kuultuja suorasukaisia ja melko mollivoittoisia kommentteja omasta viihtymisestään seurassa.

Liikuntaharrastuksen lopettaminen murrosiässä on maassamme poikkeuksellisen yleistä kansainvälisesti verrattuna. Tässä yhteydessä puhutaan liikunnan drop out -ilmiöstä. Drop outiin lienee lukemattomia syistä, joista suurin osa on nuoren henkilökohtaisiin kokemuksiin pohjautuvia. Osa syistä saattaa johtua seurojen rakenteista, ohjaajista, puutteellisesta viestinnästä, seurakulttuurista ja olosuhteista.


Drop in -liike lisää liikkumista

Forssasta kuuluu kummia. Kokeneiden seurajohtajien Jukka Rantasen ja Jaakko Haltian johdolla Forssassa ja sen alueella on käynnistetty Dropin-Moti-hanke, jota vetää forssalaisten seurojen Dropin-liike. Liikkeen tehtävänä on ehkäistä syrjäytymistä, vähentää yksinäisyyttä ja kiusaamista sekä lisätä liikkumista. Välineeksi hanke kehittää kyselytyökalua, jolla kipukohtiin päästään käsiksi.

Koko hanketta hallinnoi Hämeen liikunta ja urheilu aluejohtajansa Ari Koskisen johdolla. Pirkanmaan osalta toteutetaan ennaltaehkäisevää drop out -työtä, jossa keskitytään lapsen ja nuoren viihtyvyyden ja itsetunnon, motivoinnin ja kokonaishyvinvoinnin edistämiseen liikunnan harrastamisen keskeisenä tavoitteena. Pyritään luomaan malli, jolla urheiluseurassa voidaan tukea urheilevan lapsen vanhempia liikunnalliseen elämäntapaan kasvattamisessa.

Dropin-Moti-hanke haluaa kampittaa drop out -ilmiötä. Liikuntaharrastuksen lopettavat pyritään välittömästi ohjaamaan toiseen ryhmään samassa urheiluseurassa. Lopettavat voidaan ohjata toiseen lajiin tai toisiin rooleihin myös jossain toisessa urheiluseurassa. Ketään ei haluta päästää pois, jokainen lapsi ja nuori halutaan pitää mukana.


Seurat ydinyksikköinä

Suomalaisessa liikuntakulttuurissa seurat ovat keskeisessä asemassa. Liikuntakulttuurin moninaistumisesta huolimatta seurat ovat organisoidun liikunta- ja urheilutoiminnan ydinyksiköitä. Niiden merkitys niin huippu- ja kilpaurheilun kuin harrasteliikunnankin näkökulmasta on suuri.

Ennen kaikkea lasten ja nuorten liikuttajina ja liikuntaan sosiaalistajina seurojen rooli on nykytilanteessa jokseenkin korvaamaton. Näihin johtopäätöksiin Pasi Koski ja Pasi Mäenpää tulivat tutkiessaan muutama vuosi sitten seurojen tilannetta, muutoksia ja tulevaisuutta.

Yhdistysrekisterin mukaan maassamme toimii noin 14 000 seuraa. Kunnat ilmoittavat seurojen kokonaismääräksi 9 000–11 000 toimivaa seuraa. Oikea luku lienee jossain näiden lukujen välimaastossa. Enemmistö seuroista on yhden lajin erikoisseuroja. Entisaikojen yleisseurat ovat vähentyneet minimiin. Äskettäin Urheilugaalassa Vuoden Urheiluseura -tittelillä palkittu Tampereen Pyrintö on kahdeksan lajin (jaoston) yleisseura.

Uusimman LIITU-tutkimuksen mukaan suomalaiset aloittavat liikuntaharrastuksen urheiluseurassa keskimäärin 6-vuotiaana, 9-vuotiaana erikoistutaan yhteen urheilulajiin ja 11-vuotiaana päätetään, milloin urheiluharrastus lopetetaan. Lapsista yhdeksän kymmenestä vähintäänkin kokeilee seuratoiminnassa mukanaoloa, joten urheiluseuroilla on kyllä mahdollisuus saada lapset ”omakseen”, kunhan vain toiminta on riittävän hyvällä tasolla.

Urheiluseuratoiminta lopetetaan yhtä nuorempana, mikä omalta osaltaan vaikuttaa suuresti lasten ja nuorten liikunnallisen elämäntavan omaksumiseen sekä lasten ja nuorten syrjäytymiseen.

Korona on vienyt jo nyt paljon harrastajia. Yli  8 500 rekisteröityä pelaajaa on poistunut jalkapalloilijoiden riveistä, suurin muutos on tapahtunut alle 12-vuotiailla pelaajilla. Salibandylla vähennys on ollut yli seitsemän tuhannen harrastajan luokkaa. Onneksi ”koronaviranomaiset” ovat päästäneet lapset ja nuoret nyt jälleen irti omiin harjoituksiinsa omille laitumille.

Drop out -problematiikan ratkaisemiseksi ei ole olemassa yhtä ainoaa poppakonstia. Pilottihanke pyrkii löytämään oikeat askeleet. Tässä taistelussa lapset ja nuoret ovat pääosassa. Annetaan lapsen äänen kuulua. Toimitaan niin, että lapsi hymyilee vähintään kerran treenien aikana. Viljellään empatiaa sylin täydeltä. Tehdään urheiluseurasta lapsen yksi turvakaukalo, avoimen ja läpinäkyvän viestinnän temppeli. Tehdään omasta seurasta Tampereen Pyrintöä matkien #munseura.


Erkki Alaja
Liikuntaneuvos Erkki Alaja tunnetaan monipuolisena urheilukulttuurin asiantuntijana, urheilumarkkinoinnin uranuurtajana ja tietokirjailijana.

Lue myös:
Haastattelussa Erkki Alaja

NFL panostaa somessa vaikuttajamarkkinointiin ja reaaliaikaisuuteen

Näin asetat sponsoroinnille tavoitteet