Lotta Heikkeri
Ilmastonmuutos kurittaa urheilutapahtumia ja yhdenvertaisuus herättää keskustelua. Vastuullisuudesta on tullut tärkeää niin kuluttajille, yrityksille kuin urheiluyhteisölle.
”Ilmastonmuutoksesta on tullut urheilun vastuullisuuskeskustelun ykkösaihe”, sanoo Matthew Campelli, urheilun vastuullisuusteemoihin keskittyneen The Sustainability Report -sivuston päätoimittaja.
Sille, että urheilu kiinnittää nyt erityisen paljon huomiota ilmastonmuutokseen, on syynsä. Mitä korkeammaksi maapallon lämpötila nousee ja mitä arvaamattomammaksi säänvaihtelut käyvät, sitä vaikeampaa on myös urheilukisojen järjestäminen.
Pelkästään kaudella 2015-2016 peruttiin 25 Englannin liigan ottelua sään takia ja maan jalkapalloliitto käytti 48 miljoonaa puntaa stadioneiden säänkestävyyden kehittämiseen. Jo vuonna 2012 Protect Our Winters arvioi, että talven lyheneminen aiheuttaa yksin Yhdysvalloissa yli miljardin dollarin vuosittaiset tappiot laskettelubisnekselle.
Campellin mukaan ympäristöaiheet ovat olleet pinnalla urheilussa jo vuosia, mutta siinä missä aikaisemmin keskityttiin etenkin kierrätykseen tai kertakäyttömuovien määrän vähentämiseen, nyt urheilun ympäristötoimet keskittyvät ensisijaisesti ilmastonmuutoksen torjumiseen.
”Tässä on nähtävissä myös alueellisia painotuksia. Yhdysvalloissa fokus pyörii vahvasti urheilustadioneiden ympäristökuorman ympärillä, kun taas Euroopassa keskustelua on käyty enemmän olympialiikkeen vetämänä.”
Vaikka vastuullisuuden universumiin sisältyykin ympäristöteemojen lisäksi myös sosiaaliseen hyvinvointiin ja hyvään hallintoon liittyviä aiheita, yksi aihe usein dominoi keskustelua. Campellin mukaan myös urheilun vastuullisuuskeskustelua vaivaa siiloutuminen. Muutosta on kuitenkin ilmassa.
”Kaikki kolme aihepiiriä, ympäristö, sosiaaliset teemat ja hallinto, ovat sulautumassa yhdeksi vastuullisuuden keskusteluksi, mikä on hyvä asia.”
Kiusaaminen ja yhdenvertaisuus tapetilla Suomessa
Suomessa urheilun vastuullisuuskeskustelua on ollut viime vuosina käyty eniten sosiaalisen vastuun teemojen ympärillä. Valmentajien toiminta, vähemmistöjen asema ja kiusaaminen ovat olleet tapetilla paljon myös mediassa.
Suomen Olympiakomitean vastuullisuuspäällikkö Elina Laine kertoo, että vaikka fokus onkin ollut yhdenvertaisuudessa ja turvallisessa toimintaympäristössä, myös ympäristöaiheet alkavat nostaa päätään.
”Kun laadimme urheiluyhteisön vastuullisuusohjelmaa yhdessä lajiliittojen kanssa, ympäristöstä ja ilmastosta käytiin paljon keskustelua. Tulemme ehkä hieman perässä ympäristöaiheen kanssa, mutta myös urheilu haluaa ottaa vastuuta omasta tontistaan.”
Laineen mukaan seuroille ja liitoille tärkeintä on kartoittaa ensin oman toiminnan ympäristövaikutukset ja miettiä keinot, joilla niitä voidaan lähteä muuttamaan. Mallia voi ottaa esimerkiksi lumilajeista, joissa työtä ilmastovaikutusten selvittämiseksi ja mittaamiseksi on tehty jo pidempään.
Myös Kansainvälisen Olympiakomitean syyskuussa julkaistussa ohjeistuksessa vastuullisuudesta puhutaan yhtenä kokonaisuutena, johon kuuluvat niin ympäristö, yhdenvertaisuus kuin taloudellinen epätasa-arvo. Tavoitteena on tehdä vastuullisuudesta urheilussa “business as usual”, ja ajurina tähän ovat erityisesti yhteiskunnan ja sidosryhmien vaatimukset.
Fanit odottavat urheilijoiden ottavan kantaa
Vuosi 2020 on ollut urheilijoiden poliittisen aktivoitumisen aikaa. Black Lives Matter, Valko-Venäjän tapahtumat ja yhdenvertaisuus ovat saaneet urheilijat korottamaan ääntään sosiaalisessa mediassa.
”Joidenkin mielestä urheilijoiden pitäisi vain olla hiljaa ja keskittyä pelaamiseen. Minun mielestäni urheilijoiden velvollisuus on nostaa esiin asioita, joita he pitävät tärkeinä”, Campelli sanoo.
Kantaaottava urheilija kiinnostaa myös markkinoijaa. Campelli nostaa esimerkiksi yhdysvaltalaisen Megan Rapinoen, joka tunnetaan paitsi yhtenä maailman parhaista jalkapalloilijoista myös äänekkäänä yhdenvertaisuuden puolestapuhujana.
Tärkeintä on, että urheilijan ja sponsorin arvomaailmat sopivat yhteen. Campelli muistuttaa, että joskus urheilijan voi kuitenkin olla vaikeaa kieltäytyä kumppanuudesta, vaikkeivät arvot täysin kohtaisikaan.
”Vähemmän tunnettujen urheilijoiden voi olla vaikeaa olla nirsoja. Isommilla tähdillä taas olisi varaa niin tehdä. Kuinka valtava juttu olisi, jos esimerkiksi Lionel Messi, Serena Williams tai Lewis Hamilton sanoisi sponsorilleen, että ei voi tehdä tämän kanssa yhteistyötä?”
Yrityksille isompi rooli urheilun vastuullisuustyössä
Urheiluyhteisön suurin haaste vastuullisuustyössä on aiheeseen liittyvä osaaminen. Campellin mukaan alalla osataan jo ideoida ja tunnistaa ongelmia, mutta hankkeiden vaikutusten mittaaminen ja vastuullisuustekojen raportointi on vielä lapsenkengissä.
”Osaamisen puute on yksi tärkeimmistä esteistä sille, että urheilusta tulisi aidosti vastuullinen toimiala”.
Myös Olympiakomitean Laine tunnistaa osaamisen haasteet. Aikaa ja osaamista syvällisempään vastuullisuustyöhön löytyy harvoin, mutta yrityksillä voisi olla suurempi rooli urheilun vastuullisuuden vauhdittajana.
”Yrityksissä on usein todella hyvää asiantuntemusta vastuullisuusasioista. Tämä hyödyttäisi molemmin puolin.”
Kun kaksi kolmesta suomalaisyrityksestä kokee vastuullisuudella olevan suuri tai kasvava merkitys niiden liiketoiminnalle ja lähes 70 % suomalaiskuluttajista pitää tärkeänä sitä, että heidän valitsemansa tuote tai palvelu on tuotettu vastuullisesti, vastuullisuuden voi odottaa näkyvän entistä vahvemmin myös urheilukumppanuuksissa.
Campellin mukaan monille yrityksille vastuullisuus on jo keskeinen osa liiketoimintaa, ja ne alkavat ulottaa samanlaisia vaatimuksia myös kumppaneilleen urheilussa.
”Vastuullisuudesta on tullut liiketoiminnan kieli. Myös urheilussa vastuullisuudesta on tulossa liiketoiminnan edellytys.”
