Riku Saari
Onneksi olkoon, suomifutis! Sinulla on nyt kaikkien aikojen tilaisuus tehdä jalkapallosta valtakunnan ylivoimainen ykköslaji – harrastajamäärissähän se sitä jo onkin.
Palloliiton puheenjohtaja Ari Lahti vaikuttaa erinomaisen osaavalta kaverilta ja antoi Kauppalehden marraskuisessa haastattelussa lupauksia herättäviä lausuntoja suomalaisen jalkapallon tulevaisuuden suunnitelmista. Lahden unelmana ja tavoitteena on rakentaa Suomesta aito jalkapalloyhteiskunta, jonka infrastruktuuri ja osaaminen on kansainvälisesti kilpailukykyistä pienimmistä junioreista maajoukkueeseen.
Ylätason strateginen työ etenee omaa tahtiaan tulevina vuosina, mutta tärkein arkityö lajin kehittämiseksi tehdään joka tapauksessa seuroissa. Siellä mahdollisuus makeiden hedelmien poimintaan on jo nyt ulottuvilla. Toivottavasti jokaisessa seurassa kysytään nyt: Mitä me voimme tehdä juuri nyt huuman hyödyntämiseksi?
Pohdinnat voisivat olla esimerkiksi tällaisia:
Paketti kuntoon uusien harrastajien houkuttelemiseksi
Pihapeleissä viilettää tällä hetkellä tuhansittain teemupukkeja, jotka eivät vielä ole ohjatun harrastetoiminnan piirissä. Nyt on täydellinen hetki houkutella heidät sisään seuraan ja kohti kestävää liikkuvaa elämäntapaa. Tämän parempaa hetkeä ei tule, ainakaan ennen ensi kesän Euroopan mestaruutta, jonka Paulus Arajuuri ratkaisee kulmapotkun jälkitilanteesta Cristiano Ronaldon pakaran kautta.
Treenikokonaisuuksien rakentaminen on seuran ydintoimintaa, joten pöydän ympärillä istuu varmasti tarvittava osaaminen toimivan futiskoulun tai muunlaisen unelmien treenipaketin rakentamiseen. Helposti ymmärrettävä ja mahdollisimman matala osallistumiskynnys olisivat ensimmäiset ajatukseni konseptin tavoitteista.
Olosuhteistakaan onnistuminen ei ole kiinni. Tuskin kukaan alle kymmenvuotias kaipaa viimeisintä huutoa olevaa tekonurmea, vaan ensisijaisesti ohjattua ja hauskaa pallon potkimista kavereiden kanssa. Hiekkakenttä kelpaa vallan mainiosti. Sää on varuste- ja asennekysymys. Tarvittaessa lämmintä kaakaota ja pieni voikkuleipä reppuun mukaan, niin kyllä se siitä lähtee, eikö?
Eikä kannata unohtaa sitäkään, että lasten potkiessa palloa myös aikuisia voisi liikuttaa joko pallon kanssa tai vaikkapa juoksutreeneissä. Mikä estää järjestämästä treenejä, joissa lapset ja vanhemmat potkivat palloa yhdessä? Ei aavistustakaan, miten hyvissä voimissa vanha kunnon isät (tai äidit) vastaan pojat (tai tytöt) on nykyään, mutta kuulostaisi hauskalta ja sopivan leppoisalta touhulta. Kunhan ei mene liian vakavaksi. Vähänkään korkea tai kilpailullinen osallistumiskynnys on tehokas keino kadottamaan ne, joille liikunta ei ole vielä elämäntapa.
Millainen tuotekokonaisuus voisi liikauttaa massat seuran vaikutuspiiriin? Mihin henkilöresurssit riittäisivät? Voisiko seuran omia vanhempia junioreita hyödyntää apuvalmentajina? Piirtäkää ja rakentakaa kokonaispaketti auki. Voisiko pidemmän aikavälin tavoitteena olla vaikkapa kokonaisuus, joka takaisi yhden täysipäiväisen juniorivalmentajan palkkaamisen? Markkina on kuuma, joten kaikkien aikojen seuraunelmat saattavat olla vain toteuttamista vaille valmiita.
Uusia yhteistyökumppaneita?
Ylätason rahat valuvat kentälle hitaasti, mutta paikallisten yrittäjien sydämessä roihuaa yhtä kiivas futishuuma kuin pienillä futaritytöillä ja -pojillakin. Kun treenipakettinne ja sille paikallista merkityksellisyyttä luova tarina on paketissa, on myyntihommien aika.
Budjettia voi lähestyä esimerkiksi kolmella tasolla:
- Kumppaniyritys maksaa kaiken. Joku mesenaatti voi olla valmis laittamaan vaikkapa 10 000 euroa junioritoimintaan, mikäli se oikeasti luo arvoa paikallisesti.
- Toisena vaihtoehtona on laskea auki se kipuraja, jonka pienten tenavien vanhempien lompakko kestää. Kuinka paljon pitäisi saada lisärahoitusta?
- 50/50. “Olemme rakentaneet tällaisen unelmien kokonaisuuden, jossa vanhemmat maksavat puolet ja toinen puoli tulisi paikallisilta yrityksiltä. Lähdettekö talkoisiin rahoittamaan toista puolikasta?”
Vinkki: Alle tuhannen euron investointi on suhteellisen matalan kynnyksen päätös, joka saattaa irrota yrittäjältä myös puhelimessa ilman sen suurempaa vastikkeellisuutta tai pohdintaan, joten ostamisesta kannattaa tehdä helppoa ja paketin hinta laittaa vastustamattomaksi.
Toinen vinkki: Huuhkajat on jo vahvasti monikulttuurinen, ja sama monimuotoisuus peilautuu myös muualle yhteiskuntaan. Miten olisi pääkumppaniksi esimerkiksi linja-autoyhtiö tai siivousfirma, jotka usein työllistävät maahanmuuttajia? Heille monikulttuurisen liikunnan tukeminen voisi olla markkinointiteko, mutta enemmän liiketoiminnallista arvoa saattaisi tuoda mahdollisuus tukea henkilöstön ja heidän perheidensä hyvinvointia. Samalla vahvistettaisiin paikallista integroitumista futiksen avulla, joka olisi varmasti myös yhteiskunnan kannalta kannatettavaa kehitystä.
Kolmas vinkki: Ovatko seuranne viestinnän ja markkinoinnin resurssit ajan tasalla? Voisiko investointi omaan sisällöntuotantoon maksaa itsensä takaisin korkojen kera?
Tarina ja viesti kuntoon
Uudesta treenikonseptista pitäisi tietenkin kertoa ulospäin mahdollisimman laajasti. Mahtaisiko joku maajoukkuepolkua talsiva tai joskus talsinut olla lähtöisin seurastanne? Tai joku liigapelaaja? Nyt voisi olla hyvä hetki ottaa puhelin käteen ja pyytää hänet kampanjan kasvoksi tai edes käymään jossain treeneissä tai seuran tapahtumassa. Maajoukkuefutis on osoittanut yhteisöllisyytensä ja suuren sydämensä, joten voisi hyvinkin onnistua.
Paikallislehden tärkein tehtävä on uutisoida alueensa ajankohtaisista asioista. Jalkapallo on koko alkuvuoden ajan erittäin kiinnostava puheenaihe, ja toimittajat pohtivat kipeästi uusia näkökulmia. Yhteydet paikallislehteen ovat toivottavasti jo muutenkin kunnossa, joten pienellä kehuskelulla kasassa on yhtäkkiä aukeaman juttu paikallisseuran ja -yritysten upeasta ja yhteisöllisestä liikuntakulttuurin rakennuksesta.
Paikalliset Facebook-ryhmät ovat erinomainen tapa tavoittaa kohderyhmiä. Täydellä sydämellä rakennettu unelmienne treenipaketti puhuttelee varmasti myös vanhempia ja saa varmasti aikaan keskustelua ja somejakoja.
Omat verkkosivut, uutiskirjeet ja vanhempien Whatsapp-ryhmät ovat luonnollisesti tehokkaassa käytössä. Julisteita kouluille, lähikauppaan ja missä kyläläiset liikkuvatkaan.
Yhdessä ja ilon kautta. Tsemppiä!
Riku Saari on sportsbizin kehittämisestä innostuva urheiluromantikko, joka lupaa kirjoittaa mielenkiintoisen tarinan jokaisesta ihmisestä, jonka kanssa saa jutella tunnin ajan.
