Lotta Heikkeri
Yli puolet suomalaisista lumilajien urheilijoista on huolestunut oman lajinsa tulevaisuudesta. Moni myös kokee olevansa seurassaan yksin ilmastohuoliensa kanssa. Urheilijalla on kuitenkin paljon vaikutusvaltaa, lohduttaa Protect Our Wintersin toiminnanjohtaja Noora Vihervaara.
Helteeseen pyörtyviä maratoonareita. Tykkilumesta askarreltuja pehmeitä latuja. Rankkasateiden takia peruttuja jalkapallo-otteluita.
Urheilijat ovat havahtuneet ilmastonmuutoksen vaikutuksiin. Kansainvälisen yleisurheiluliiton kesällä 2022 tekemän selvityksen mukaan yli 70 prosenttia urheilijoista on hyvin tai äärimmäisen huolissaan ilmastonmuutoksesta. Heitä huolestuttavat sekä ilmastonmuutos ylipäätään että lämpenevän ilmaston vaikutukset omaan lajiin ja elinkeinoon.
Samanlaisia tuloksia on saanut myös ilmastojärjestö Protect Our Winters Finland. Sen loppuvuodesta 2022 julkaistun selvityksen mukaan suomalaisista lumilajien urheilijoista lähes kaksi kolmasosaa on kohtalaisen tai hyvin huolissaan ilmastonmuutoksesta.
”Vastaajista isompi osa oli huolissaan ilmastonmuutoksesta yleisesti kuin omassa lajissaan. Vain yhdeksän prosenttia kertoo, että ei ole lainkaan huolissaan ilmastonmuutoksesta”, kertoo POW Finlandin toiminnanjohtaja Noora Vihervaara.
POW:n kyselyyn vastasi reilut 130 suomalaista maastohiihtäjää, ampumahiihtäjää, lumilautailijaa, alppihiihtäjää, mäkihyppääjää ja yhdistetyn urheilijaa. Hieman yli puolet heistä kertoi olevansa kohtalaisen tai erittäin huolissaan oman lajinsa tulevaisuudennäkymistä.
Urheilija voi olla ilmaston epätäydellinen puolestapuhuja
Mitä urheilija voi sitten tehdä, jos ilmastonmuutos ahdistaa?
Vihervaara muistuttaa, että urheilu ei ole muusta maailmasta erillinen saareke, vaan urheilijoiden ilmastotoimet ovat samanlaisia kuin kenen tahansa muunkin: oman hiilijalanjäljen pienentämistä, ilmaston puolesta puhumista ja muutoksen rakentamista.
Moni urheilija kokee, että ilmastohuolet ja oma urheilu-ura ovat ristiriidassa keskenään. Urheilun päästöistä merkittävä osa tuleekin liikkumisesta: Sitran selvityksen mukaan urheilun ja liikunnan yhden harjoituskerran päästöistä keskimäärin yli puolet liittyy liikenteeseen. Huippu-urheilussa tähän päälle tulevat lentäen tehdyt harjoitus- ja kisamatkat.
Vihervaaran mukaan etenkin silloin, kun omat päästöt ovat isot, pitää olla aktiivinen muutoksen aikaansaamiseksi.
”Eihän yksittäinen työntekijä yrityksessäkään pysty muuttamaan koko yritystä, mutta aina voi alkaa muuttaa yhteisöä. Pitää vaikuttaa urheilun rakenteisiin, fanien asenteisiin ja kaikkeen muuhun. Mutta isoin juttu on puhua asiasta ääneen.”
Vihervaara lohduttaa, että urheilijan ei tarvitse olla itse täydellinen nostaakseen ilmastonmuutoksen esille. POW:ssa puhutaankin epätäydellisistä ilmaston puolestapuhujista.
”Jos odotamme, että olemme täydellisiä ennen kuin rupeamme puhumaan asioista, yhteiskunnan rakenteet eivät muutu. Ja jotta niitä voidaan muuttaa, tarvitaan ihmiset mukaan. Ja siinä urheilijalla on ihan mielettömän tärkeä rooli.”
Urheilijat hyödyntävät kanaviaan nyt aktivismiin
Urheilijat ovat aina olleet Protect Our Wintersin kansainvälisen ilmastoliikkeen keihäänkärki. Vihervaaran mukaan ilman heitä järjestön näkyvyys olisi aivan toisenlainen.
”Urheilijoiden avulla POW:n ilmastoviesti on saatu tasolle jolla se on. Toki taustalla on paljon asiantuntijoiden työtä, mutta urheilijat ovat todella tärkeässä roolissa”.
Urheilijoista onkin tullut yhä useammin urheilija-aktivisteja, jotka hyödyntävät kanaviaan ja näkyvyyttään itselleen tärkeiden asioiden esiintuomiseen.
Suomalaisista urheilijoista tässä ovat kunnostautuneet etenkin ilmastoteemoja esiin tuova lumilautailija Enni Rukajärvi, joka on mukana myös POW Finlandin toiminnassa, sekä jalkapalloilija Tim Sparv, joka on saanut kansainvälistä tunnustusta kannanotoistaan Qatarin jalkapallon MM-kisojen ihmisoikeustilanteeseen.
”Urheilijoiden isoin voima on nimenomaan urheilun yhteen tuova voima. Se yhdistää erilaisista taustoista tulevia ja erilaisissa vaiheissa ilmastoajatuksissaan olevia ihmisiä”, Vihervaara pohtii.
Ovatko urheilijat yksin ilmastohuoliensa kanssa?
Suomalaisurheilijat kokevat usein olevansa yksin ilmastohuoliensa kanssa. POW:n kyselyyn vastanneista urheilijoista moni kertoo olevansa ainut, joka puhuu asiasta omassa seurassaan.
”On entistä tärkeämpää, että urheilijat ylipätään puhuisivat ilmastonmuutoksesta ja nostaisivat sitä esille myös omissa seuroissaan, jotta ymmärretään, että ilmastonmuutos oikeasti koskettaa myös meidän lajeja.”
Ilmastonmuutos uhkaa monien urheilulajien tulevaisuutta. Kun talvet muuttuvat entistä lauhemmiksi, ei tykkilumikaan ole enää kaikkialla lumilajien pelastus. Kesälajeissa taas arvaamattomat sääilmiöt ovat jo nyt terveysriski. Erään yhdysvaltalaisarvion mukaan vuonna 2050 eri lajit saattavat joutua perumaan jopa 30–50 harjoituspäivää vuodessa liian kuumien olosuhteiden vuoksi.
Urheilumarkkinoinnin ja yritysvastuun asiantuntija Kimmo J. Lipponen kertoo Kympillä-podcastin seitsemännessä jaksossa, että ilmastotyö on sekä haaste että mahdollisuus urheilulle.
”Tietoisuus on lisääntynyt aika lailla, mutta en usko että me urheilujärjestelmässä ihan vielä ymmärrämme, mistä ilmastonmuutoksessa ja luontokadossa on kyse. Tarvitaan lisää faktoja ja tietoa, mutta myös konkreettisia esimerkkejä siitä, mitä voidaan tehdä.”
Lipposen mukaan liikkuminen ja urheilupaikkojen rakentaminen ovat tärkeitä kohteita urheilun oman hiilijalanjäljen pienentämisessä. Urheilijoilla taas on merkittävä rooli urheilun arvolähettiläinä.
”Meillä on sosiaalinen media, joka antaa suorat kanavat siihen, että omaa ääntä voi käyttää.”
Urheilijat haluavat nyt ilmastoystävällisiä kumppanuuksia
Myös Vihervaaran mukaan urheilussa on monia kohtia, joissa voidaan tehdä parempia päätöksiä. Yksi näistä on markkinointi.
”Urheilu antaa paljon tilaa oman päästöintensiivisyydensä lisäksi fossiili-intensiiviselle mainonnalle.”
Maailmalla keskustellaan tällä hetkellä kiivaasti fossiilimainonnan kieltämisestä. Ranskasta tuli syksyllä Euroopan ensimmäinen maa, jossa kielletään fossiilisilla polttoaineilla toimivien energiatuotteiden mainostaminen.
Niukkojen budjettien kanssa kamppailevia urheilutoimijoita fossiilimainonnan kielto saattaa hirvittää – etenkin kun energia- ja autoyhtiöt ovat lisäämässä panostuksiaan sponsorointiin lähivuosina.
”Urheilussa, kuten monessa muussakin, raha on tiukassa, ja ajatellaan mitkä riskit ovat jos jätetään kumppani ottamatta. Mutta ajattelen että eivätkö riskit ole isommat, jos niitä päätöksiä ei tehdä, varsinkin pitkällä aikavälillä?” Vihervaara kysyy.
Hyvä esimerkki kumppanuuteen liittyvästä riskistä nähtiin aiemmin tänä syksynä, kun niin urheilijat, pyöräilyfanit kuin kansalaisjärjestöt nostivat äläkän Britannian pyöräilyliiton ja öljy-yhtiö Shellin kumppanuudesta. Yhteistyö koettiin vahvasti viherpesuksi – etenkin kun kumppanuuden kerrottiin siivittävän liiton tietä kohti nettonollapäästöjä. Muutama viikko kahdeksanvuotisen kumppanuuden julkistamisen jälkeen British Cyclingin toimitusjohtajan Brian Facerin kerrottiin eroavan tehtävästään.
Vihervaara toivoo, että urheilijoiden ja urheilun kumppaneina nähtäisiinkin entistä enemmän ilmastonmuutosta vastaan taistelevia yrityksiä, joiden liiketoiminta on osa ilmastokriisin ratkaisuja.
”Siellä on mieletön muutosmahdollisuus ja potentiaali ottaa uutta asiakaskuntaa haltuun. Myös urheilijat usein sanovat, että valitsisivat mieluummin ilmastoystävällisiä kumppanuuksia.”
Lisää luettavaa:
Vastuullisuudesta on tullut urheilun edellytys
Urheilija-aktivismi: Somessa huutelua vai aito keino vaikuttaa?
Case Ilmatar: Näin haastajabrändi tavoittelee ilmastotietoista yleisöä
